Parsonrussellinterrieri

Parsonrussellinterrieri on metsästykseen tarkoitettu sinnikäs terrieri, joka on kotoisin Iso-Britanniasta. Parsoneita rekisteröidään Suomessa vuosittain kolmisensataa yksilöä (vrt. jackrussellinterrieri ~800, kettuterrieri kummatkin karvamuunnokset ~100).

Parson on luonteeltaan aktiivinen, temperamenttinen, toiminnanhaluinen ja ystävällinen työterrieri. Pystyäkseen toimimaan annetussa tehtävässä sen pitää olla sinnikäs, itsevarma ja rohkea, ei kuitenkaan tyhmänrohkea. Parsonilla tulisi olla hyvä hermorakenne. Parson ei saa olla aggressiivinen, hermostunut tai arka, ei myöskään ylivilkas tai liian pehmeä. Parson on jalostettu metsästyskäyttöön, joten riista- ja saalisvietin tulisi olla sellaiset, että se kykenee toimimaan itsenäisesti luolastossa. Hyvä metsästyskäytössä toimiva koira on kotona rauhallinen ja harmiton ja muissa harrastuslajeissa innokas ja energinen. Parson vaatii itselleen määrätietoisen omistajan antamaan elämiselle rajoja. Hyvän johtajan kanssa parson on mitä hienoin harrastuskoira, jolta ei puhti tekemiseen ihan helpolla lopu. 

Ulkonäöltään parson on pääasiassa valkoinen ja ilmeeltään valpas, rungoltaan vahva. Karvapeite voi olla karkea, puolikarkea tai sileä ja tiivis, säänkestävä. Värejä voi löytyä päästä ja hännän tyvestä, rungossa vähäiset merkit sallitaan. Parson on kooltaan kompakti (säkä nartuilla 33 cm, uroksilla 35 cm) ja sopii luolatyöskentelyyn. Näin ollen koiran pitää olla terverakenteinen ja tasapainoinen ja sen rintakehän tulee olla mitattavissa käsillä.

Rodun historia ulottuu 1800-luvulle saakka, jolloin kirkkoherra John Russell, paremmin tunnettuna pastori Jack Russell harrasti silloisia kettuterrierejä. Tällöin valkoisia työterrierejä kutsuttiin yleisnimityksellä "jack russelleiksi" paljon mainetta niittäneen pastorin mukaisesti. Joidenkin lähteiden mukaan eri tyyppisten valkoisten työterrierien taustalla, myös jack russellien taustalla on alun perin ollut english white terrier, josta sittemmin on maantieteellisestä sijainnista, käyttötarkoituksesta ja ulkonäöstä johtuen jalostunut eri rotuja. Esimerkiksi näyttelyharrastamisen alkamisen ja ulkonäön muuttumisen myötä eri terrierityypeistä aiheutui eripuraa. Joukko pastori John Russellin kasvattamaa kettuterrierikantaa vaalivia ihmisiä vaati rodun tunnustamista ja lopulta Englannin Kennelklubi antoi tälle työterrierityypille nimeksi parsonrussellinterrieri. Nykyisen parsonin kuuluu siis muistuttaa 1800-luvun kettuterrieriä, joka pystyi seuraamaan ratsastajia ja ajokoiria koko päivän ja vielä työskentelemään luolassa.

Parsonin tarkempi rotumääritelmä löytyy täältä.