3.03.2016

Kerran vuodessa..

Laiska, tyhmä ja saamaton... Siitähän on tehty biisikin! Ja sellainen olo on tämän blogin ja sivujen kanssa, ei vaan saa aikaiseksi. On siis melkein vuosi vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta. Selityksiä löytyy hiljaiselosta vaikka muille jakaa, mutta taidan vain tyytyä sanomaan että oho. Näitä nyt vain joskus sattuu. 

Tiivistelmää viime vuodesta. Heinäkuussa Savitaipaleella järjestettiin parsonien VERI-mestaruuskisat, joihin toista kertaa Elviksen kanssa osallistuttiin. Pokattiin sieltä toinen sija sekä viimeinen ykköstulos! Näin ollen Elviksen nimessä voi nähdä myös lyhenteen KVA-V. Toki tätä ennen käytiin säätämässä parissa muussa kokeessa huonolla menestyksellä: milloin oli haku hukassa ja milloin jäljellä päädyttiin etsimään tipun metsään kuljettanutta ihmistä. 

Heinäkuussa suunnattiin myös lomille, tosin koukaten Ruotsin kautta. Cilla kävi jäljestämässä Uumajassa ykköstuloksen saaden myös Ruotsin jäljestysvalion arvon. Ruotsista jatkettiin Norjaan ja Norjasta viikoksi Kilpisjärvelle mökkeilemään. Loma sattui aivan loistavaan saumaan: vain meno- ja paluumatkalla satoi vettä, kun Etelä-Suomessa oli satanut koko ajan! B)

Ennen jahtikautta käytiin vielä rallytokoilemassa molempien kanssa ja tokoilemassa Elviksen kanssa. Molemmat koirat sai rallytokossa 99 pistettä ja hyväksytyt tulokset. Tokon alokasluokasta Elvis sai viimeisen ykköstuloksen (alkukesän toisen ykkösen ja toisen hyvän yrityksen jatkoksi) ja ansaitsi näin myös koulutustunnuksen alokasluokasta. Viikkoa ennen sorsastuksen alkua skabailtiin myös epäviralliset VERIn SM-kisat, joihin päästiin edustamaan rotua. Elviksen kisakunto oli kohdillaan ja saavutettiin loistopisteillä ykköstulos sekä SM-kultaa! Vau :)

Syksyllä päästiin pariin kertaan koettamaan sorsastusta. Muutoin metästäminen meni hirvijahdissa istuessa ja lämpimiä tai sateisia ilmoja pitäessä. Pienpetoja on vain nimeksi eikä töistä oikein voi puhua. Tepa on kunnostautunut hyvin jänishommissa ja ajot paranivat vain koko ajan jahtikauden päättymiseen saakka. 
 

Ja sitten ollaankin jo tässä päivässä. Tepa lähtee miehelään ja me odotellaan että saataisiin joskus jostain jotain saalistakin omilla koirilla. Niiden työt ovat tosiaan jääneet aika vähään, mutta onneksi nekin ovat olleet hyviä töitä. 

 

Ainiin, tulihan meille lauman vahvistukseksi Maikku, kolmas terrierisielu tähän joukkoon. Siitä lisää Maikun omilla sivuilla, jahka saan niin paljon aikaiseksi että nekin kirjoitan :)